Ohjattava nuori on 23-vuotias
ammattikorkeakoulun aloittanut miespuolinen henkilö. Pohja koulutuksena hänellä
on datanomin koulutus. Hän on päässyt kaksi ja puoli vuotta sitten opiskelemaan
ammattikorkeakouluun tietojenkäsittelyn linjalle. Ensimmäisen vuoden hän siirsi
opintojen aloittamista ulkomaan reissun vuoksi. Seuraavana vuonna hän aloitti,
mutta sai vuoden aikana tehtyä vain 15 opintopistettä. Kolmantena vuonna hän ei
mennyt syksyllä ollenkaan kouluun, koska lähti marraskuusta tammikuuhun
ulkomaille. Sieltä palattuaan hänellä ei ollut rahaa vuokrata asuntoa
Tampereelta, vaan joutui asumaan vanhempiensa luokse, josta on liian pitkä
matka päivittäiseen kouluun kulkemiseen. Nyt on tilanne se, että hän pystyisi
koulua jatkamaan, jos vaan menisi paikan päälle.
Hänen maine suvussa on ollut jo useamman
vuoden saamaton nuori miehenalku. Hän on alkanut myös itse ajatella itsestään
niin. Hänen saamattomuus on pelkkä vitsi. Hän tiedostaa myös itse, että hänen
pitäisi vaan alkaa toimia, mutta hän ei saa aikaseksi. Toisaalta hänessä olisi
potentiaalia tietojenkäsittelyalalle. Hän pääsi Tampereen ammattikorkeakouluun
ensimmäisellä hakukerralla. Sinne on paljon hakijoita joka vuosi, eikä ole
itsestäänselvyys, että paikan saa varsinkaan ensimmäisellä haku kerralla.
Tarkoituksena on saada nuori mies itse
näkemään oman potentiaalisuutensa, sekä hakemaan apua saamattomuuteen. Koska
nuori on passiivinen, teorian taustalla on behavioristinen oppimiskäsitys.
Tässä oppimiskäsityksessä ohjaaja antaa suorat neuvot ja ohjeet passiiviselle
nuorelle. Pyrimme ohjaamaan nuorta kuitenkin kohti kontekstuaalista
oppimiskäsitystä, jossa nuori on itseohjautuva ja ohjaaminen tapahtuu nuoren
kokemusten pohjalta. Ohjaaja ohjaa nuorta kohti nuoren omia tavoitteita ja
nuori on itse aktiivinen toimija.
2. TAVOITTEET
Ohjauksen tavoitteena on ehkäistä nuoren
syrjäytymistä sekä nuoren identiteettikäsityksen muuttuminen passiivisesta
aktiiviseen nuoreen. Nuoren tulee itse ymmärtää oma tilanne, eli minne se
johtaa, jos ei ota itse omasta elämästä vastuuta. Jokainen voi vaikuttaa itse
omaan elämään aika pitkälti. Läheiset ja muut ihmiset ympärillä ovat tukena,
mutta nuoren tulisi itse tiedostaa, mitä hän haluaa tavoittaa. Ohjaajina meillä
on tavoitteena saada nuori näkemään oma tilanne ja saada hänet aktiiviseksi
toimijaksi kiinni yhteiskuntaan. Meillä on myös tavoite saada kokemus
syrjäytymisvaarassa olevan nuoren ohjaamisesta, kehittää omia ohjaamistaitoja
sekä kokemusta taide- ja kulttuurilähtöisten menetelmien käytöstä.
3. MATERIAALIT JA TYÖVÄLINEET
Menetelmänä käytämme voimauttavan
valokuvauksen menetelmiä. Ennakkotietona ilmoitimme nuorelle, että etsii
valokuvia 10-, 13-, 15-, 17- vuotiaasta itsestään. Otimme myös itse omia kuvia
mukaan, vaikka tarkoituksena on käydä läpi hänen kuvia. Tässä kaikki
ennakkotieto, mitä nuori tarvitsi. Meillä oli myös oma kamera mukana, jota voimme
tarvittaessa käyttää uusien kuvien ottamiseen.
4. OHJAUSTILAN JÄRJESTELY
Tiedämme nuoren nauttivan retkeilystä, joita
hän ei kuitenkaan itse saa järjestettyä, joten päätimme viedä hänet läheisen
metsän kodalle. Otimme mukaan makkarat, jotka voimme paistaa nuotiolla. Tämän
toiminnan tavoitteena on olla mukava yhteinen hetki ohjauksen lisäksi. Tila on
neutraali, koska se ei ole esimerkiksi kenenkään koti. Se on myös rauhallinen,
toisin kuin yleiset kahvilat. Valitsimme ajaksi arkipäivän, koska
viikonloppuisin retkeilijöitä on yleensä enemmän.
5. MOTIVOINTI
Ennen toiminnan suunnittelua juttelimme
nuoren kanssa hänen tavoitteista ja mielenkiinnonkohteista. Hänellä oli halu
muuttaa omaa tämän hetkistä elämäntilannetta. Hän halusi motivointia koulussa
käymiseen. Olemme ennestään tuttuja nuoren kanssa, joten meillä oli helppo olla
yhdessä ja vuorovaikutus oli luonnollista. Luottamus oli jo ennestään eikä
hänen tarvinnut jännittää. Myöskään meidän ei tarvinnut jännittää. Ohjaajina
tiedostimme, että tämä on meille opetustilanne, vaikka halumme on saada
oikeasti muutos aikaan.
6. OHJAUKSEN KULKU JA AJANKÄYTÖN TOTEUTUS
Aijomme lähteä eräälle kodalle Tampereelle. Lähdemme 11 aikoihin sinne. Kävely matkaa parkkipaikalta on n. 700 metriä, joten siihen ei mene kauan aikaa. Aluksi vaihdamme kuulumisia ja laitamme tulet nuotioon. Sitten alamme käydä valokuvia läpi ja keskustelemme niistä, mitä ajatuksia ne herättävät ja miten niitä peilataan tähän hetkeen.
Aikaa retkelle olemme varanneet n. 2 tuntia. Nuotiolla voimme samalla syödä eväitä ja paistaa makkaraa. Mukaan otamme valmiiksi keitettyä kahvia.
7. MITEN AIJOMME ARVIOIDA ASETETTUJEN TAVOITTEIDEN TOTEUTUMISTA
Arvioimme tavoitteiden toteutumista myöhemmin
juttelemalla nuoren kanssa kasvotusten. Nuori ymmärsi oman tilanteen ja huomasi
myös, että kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin. Kaikki ovat yhtä arvokkaita,
vaikka joutuu hakemaan apua.
8. KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS
Lähdimme kävelemään kodalle, jossa ensimmäiseksi sytytimme nuotion. Juttelimme niitä näitä ihan tavallisia asioita ja vaihdoimme kuulumisia. Sen jälkeen aloimme käydä läpi hänen tuomiaan kuvia, joista hän itsekin huomasi muutokseen tähän päivään. Juttelimme siitä, millainen hän oli ollut varhaisteininä ja teininä. Hän oli ollut nuorempana tosi reipas ja tekevä nuori. Keskustelimme, missä vaiheessa hän muuttui aktiivisesta nuoresta passiiviseksi. Hän huomasi itse, että nuorempana kun oli aikuisia, jotka tukivat häntä. Yläkoulussa oli helppoa ottaa apuvastaan. Ammattikoulussa opiskelijan tulee ottaa itse enemmän vastuuta, ohjeet eivät olleet enää niin selkeitä ja ote alkoi lipsua. Ammattikorkeakoulussa opiskelijalla on iso vastuu omista opinnoista, joten nuorella oli vaikeuksia pysyä muiden tahdissa. Oli helppo siirtää tekemisiä tulevaisuuteen.
Kuvien avulla nuori huomasi, että elämä ei ollut niin vaikeaa, kun ympärillä oli läheisiä, jotka tukivat. Ammattikoulu aikoina hän ei automaattisesti saanut niin paljon tukea, vaan sitä olisi pitänyt itse hakea, eikä hän kyennyt siihen. Tuntui, että kaikki muutkin pärjäävät omillaan.
Herättelimme nuorta miettimään itse mihin tämän hetkinen toiminta voi johtaa, jos hän jatkaa samaan malliin. Hän huomasi oma tilanteensa, mutta koki, että tarvitsee siihen ammattiapua. Ohjasimme hänet ottamaan yhteyttä opiskelijaterveydenhuoltoon.
9. POHDINTAA
Toisten sanomisilla voi olla iso vaikutus
nuoriin ja identiteetin rakentumiseen. Nuori itse näki itsensä epäonnistujana,
mutta me näimme hänestä potentiaalia kantamaan vastuuta ja tekemään itse omia
päätöksiä. On hienoa nähdä, että hän oli löytänyt alan, josta hän on
kiinnostunut sekä päässyt ammattikorkeakouluun opiskelemaan sitä. Jo tämä
kertoi meille sen, että hän ei ole epäonnistuja. Kun tietää, mitä haluaa, on se
helpompi saavuttaa. Vielä emme tiedä mikä vaikutus ohjauksellamme oli tai tulee
olemaan, mutta toivottavasti tästä oli nuorelle apua. Saimme kokemusta
ohjaamisesta ja nuoren kohtaamisesta vaikeiden asioiden tiimoilta. Kävimme
palautekeskustelun nuoren kanssa, ja hän koki, että meidän kanssa oli helppo
jutella näinkin isosta asiasta. Toiminnan vaikutukset tulee näkyviin vasta
myöhemmin, kun hän on saanut ammattiapua. Tätä tehtävää oli mielenkiintoista
suunnitella ja toteuttaa, mutta opintopisteisiin nähden se vei todella paljon
aikaa.
