Avohuollon tukitoimet

                                            AVOHUOLLON PERHETYÖ

Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on viipymättä alettava avohuollon tukitoimien järjestämiseen, kun lastensuojelun tarve on todettu. Avohuollon tukitoimien tarkoituksena on edistää ja tukea lapsen kehitystä sekä tukea ja vahvistaa vanhempien, huoltajien ja lapsen kasvatuksesta vastaavien kasvatuskykyä ja mahdollisuuksia. (Lastensuojelulaki 417/2007 § 34.)

Avohuollon tukitoimiin ryhdyttäessä laaditaan tarvittaessa lapsen ja perheen tarpeisiin perustuva asiakassuunnitelma. Asiakassuunnitelmaan kirjatut tarpeet ja tuen tarve voivat liittyä lapsen ja perheen ongelmatilanteiden selvittämiseen, lapsen taloudelliseen tukeen sekä koulunkäynnin, ammatin ja asunnon hankkimisen, työn saannin, harrastusten ja läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisen tukemiseen. Avohuollon tukitoimet voivat liittyä myös lapsen kuntoutusta tukeviin hoito- ja terapiapalveluihin, tehostettua perhetukea, perhekuntoutusta tai muihin lasta ja perhettä tukeviin palveluihin ja tukitoimiin. Lastensuojelulaki 417/2007 § 36.)

Sijaishuollon järjestäminen voidaan myös tehdä avohuollon tukitoimena. Se voi olla arvioivaa ja kuntouttavaa perhehoitoa tai laitoshuoltoa yhdessä vanhempien kanssa. Jos lasta ei voida sijoittaa yhdessä vanhempien kanssa, se ei ole lapsen edun mukaista, voidaan lapsi sijoittaa kodin ulkopuolelle yksin avohuollon tukitoimena lyhytaikaisesti, siihen vaaditaan huoltajien ja yli 12 vuotiaan lapsen suostumus. Lasta ei saa kuitenkaan sijoittaa toistuvasti avohuollon tukitoimena, ellei lapsen etu välttämättä vaadi uutta lyhytaikaista sijoitusta. Kun päätetään sijoituksesta, on määriteltävä sijoituksen tavoitteet ja arvioitu kesto, sen jatkamisesta on tehtävä päätös/arviointi 3 kuukauden kuluttua sen aloittamisesta, sekä sitä on arvioitava 3 kuukauden välein ja samalla on selvitettävä huostaan oton tarve. (Lastensuojelulaki 417/2007 § 37-37 a.)

                                                               VIERAILU

Kävimme Eevan kanssa tutustumassa Tampereella erääseen perhetukikeskukseen, haastattelimme siellä ympärivuorokautisen osaston yhtä työntekijää. Perhetukikeskuksessa toimii ympärivuorokautisesti osasto, joka antaa avohuollollista tukea nuorille ja heidän perheilleen tilanteissa, joissa päivämuotoinen ja muu kodin kanssa tehtävä työ on osoittautunut riittämättömäksi.

Perhetukikeskuksen ympärivuorokautisella osastolla työskentelee 8 työntekijää, joista yksi on sairaanhoitaja, joka mm. jakaa nuorten lääkkeet, muut sosionomeja tai vanhemmalla nimikkeellä olevia sosionomeja. Perhetukikeskuksen osasto on Tampereella ainut avohuollon sijoituspaikka. Siellä on 7 paikka, jotka ovat koko ajan täynnä. Tukikeskuksessa on myös yksi asunto itsenäistyvälle nuorelle, joka siis kuuluu vielä osaston tiimiin, ja hänelle on osastolla oltava vapaa huone tarvittaessa. Asunnossa nuori voi harjoitella itsenäistymistä ja siirtyä siitä kun, täyttää 18, tuki asuntoon. Tuettu asuminen suunnitellaan yksilöllisesti nuoren kanssa, onko osaston työntekijät vielä minkä verran mukana tukemassa, on hyvin yksilöllistä.

Perhetukikeskuksen osastolla työntekijät tekevät kolmivuoro työtä. Yleensä aamuvuorossa on 2 ohjaajaa, iltavuorossa 2-3 ohjaajaa sekä yövuorossa on 1 ohjaaja. Viikonloppuisin osastolla on 1 ohjaaja vuorossa, paitsi sunnuntai illassa on 2 ohjaajaa, kun nuoret palaavat kotilomilta. Vuorot suunnitellaan nuorten menojen mukaan, esimerkiksi jos viikonloppuna on nuoria enemmän paikalla, ei lähde kotilomalle, on siihen laitettu sitten enemmän ohjaajia. Arki osastolla kulkee aika rutiininomaisesti, kun nuoret käyvät maanantaista perjantaihin koulussa, he heräävät aamulla kouluun ja on sovittu, että koulusta tullaan suoraan osastolle, ja siellä on hiljainen hetki läksyjen tekoa ja itsekseen olemista varten klo 16.30 saakka. Sitten nuoret voivat mennä omiin harrastuksiin tai muille menoille, osastolla tuetaan harrastustoimintaan ja sellaiseen mikä toimii myös myöhemmin kotonakin. Arkena osastolle tulo aika on klo 20. Maanantaina ja keskiviikkona on osaston yhteiset illat ns. koti-illat. Pidetään yhteisökokous, jossa käydään nuorten toiveita läpi esim. viikonlopun menojen suhteen. Koti-illoissa tehdään nuorten kanssa yhdessä, maanantaina on siivouspäivä, jolloin yhteiset tilat siivotaan ja keskiviikkona pyritään lähtemään yhdessä osaston ulkopuolelle tekemään jotakin, lähtökohtaisesti kaikki osallistuvat näihin. Viikonloppuisin nuoret voivat mennä kotiin vanhempien luokse ja osastolle jäävien nuorten kanssa tehdään jotakin yhdessä sovittua.

Perhetukikeskukseen nuoria tulee hyvin erilaisista lähtökohdista ja syistä. Usein on kotona ongelmia vanhempien kanssa, riidat saattavat olla niin kärjistyneitä, ettei niitä kotioloissa saada enää korjattua, on mielenterveysongelmia, koulunkäynnin vaikeuksia, aikataulut, rutiinit ja nukkuminen ovat sekaisin yms. Osastolle nuori tulee vapaaehtoisesti, sosiaalityöntekijä on ensin tehnyt päätöksen palvelutarpeesta ja perhe tekee lopullisen päätöksen nuoren kanssa. Osastolla ei käytetä rajoitustoimenpiteitä, ei tehdä huumeseuloja tai käydä tavaroita läpi. Jos tilanteeseen joudutaan, jossa täytyy rajoitustoimenpiteitä käyttää, on siitä tehtävä ilmoitus ja erikseen lupa-anomus, esim. nuoren tavarat saa käydä läpi, jos on epäilyä viiltelystä ja se on perusteltua lain nojalla. Lastensuojelulaki luku 11, kertoo missä tilanteessa voidaan rajoitustoimenpiteitä käyttää (Lastensuojelulaki 2004/417). Kuitenkin pyritään ensisijaisesti keskustelemaan asiat selviksi.

Sijoitusaika vaihtelee 2kk:sta 6kk:en. Koko ajan tehdään töitä kotiin päin, niin että nuori voisi palata perheen luokse. Asiakasneuvotteluita pidetään vähintään joka 2. kuukausi, siellä käydään läpi nuoren osastolla olon tavoitteet, kartoitetaan tilannetta sekä käydään läpi nuoren toiveita tuen suhteen. Asiakasneuvotteluissa puhutaan myös tarvittavista yhteistyötahoista. Usein yhteistyötä tehdään mm. nuorisopsykiatrian, koulujen, tyttöjen talon ja SPR turvatalon kanssa. Asiakasneuvottelussa on mukana nuori, vanhempi/vanhemmat, osaston ohjaaja ja tarvittaessa sosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijä osallistuu esimerkiksi silloin, kun päivitetään asiakassuunnitelmaa. Asiakassuunnitelman tekee sosiaalityöntekijä sekä osastolla on jokaiselle nuorelle tehty hoito- ja kasvatussuunnitelma. Sosiaalityöntekijä kuuntelee osaston ohjaajien näkökannan asiakassuunnitelmaan, koska ohjaajat ovat nuorten kanssa läsnä arjessa.

Avohuollon tukitoimena tehdyssä sijoituksessa on perhetyön merkitys tärkeä. Perhetyöntekijä tulee tehostetun perhetyön kautta, hän tekee kotikäyntejä perheen luokse ja tukee nuorta ja nuoren vanhempia kotiolojen muuttamisesta siihen suuntaan, että nuori voi asua kotonaan vanhempien luona. Eroperheissä perhetyöntekijä sekä osaston työntekijät tukevat yhteydenpitoa molempiin vanhempiin, pyrkivät aktivoimaan suhdetta.

Menetelmistä perhetukikeskuksen työntekijä kertoi, että ei ole yhtään nimettyä menetelmää, vaan he käyttävät siellä menetelmiä tarvittaessa. Kuitenkin poimin työntekijän sanoista perhekeskeisyyden, dialogisuuden, elämänjana työskentelyn sekä kotiinpäin tehtävän työn. Nämä ovat sellaisia menetelmiä, mitä he käyttävät siellä arjessa päivittäin, eikä ajattele käyttävänsä jotakin tiettyä menetelmää.

Kustannuksista työntekijä sanoi, että nuoret saavat osastolla olon aikana viikko rahaa, alle 15 vuotiaat saavat 8 euroa ja yli 15 vuotiaat saavat 13 euroa, viikkorahan maksu suoritetaan viikkosiivouksen jälkeen. Myös nuoren bussikortti ja lääkkeet maksetaan, tarvittaessa maksetaan myös matkalippu esimerkiksi kauempana asuvan vanhemman luokse. Nämä kustannukset menevät Tampereen kaupungilta. Vaatehankinnoista huolehtii vanhemmat sekä itsenäistyvälle nuorelle vanhemmilta kerätään itsenäistymisraha. Itsenäistymisvarasta olen kertonut enemmän jälkihuollon palveluiden kohdalla.

Tulevaisuuden näkymistä ja kehittämissuunnitelmista työntekijä kertoi, että avohuollon sijoituspaikkoja pitäisi ehdottomasti saada lisää. Myös avohuollon puolella panostetaan koko ajan ennaltaehkäisevään työhön enemmän ja enemmän, mutta työntekijä kertoi, että se ei jokaisessa tilanteessa toimi ja tue asiakkaan elämää. Ja sanoi, että koko ajan tulee haastavampia nuoria vastaan, vaikeimpien ongelmien ja haasteiden kanssa, nuori voi huonosti. Psykiatrinen tuen tarve lisääntyy tulevaisuudessa ja on jo nyt lisääntynyt, ja tietysti pidetään huoli, että nuori sitä apua ja hoitoa saa.

Onnistumisista puhuimme, kun joukkoomme liittyi myös toinen työntekijä. Molemmat kertoivat, että työssä on oppinut iloitsemaan pienistäkin asioista. Kun saa nuoren luottamuksen ja suhde toimii, kemiat kohtaa, tulee onnistunut olo, ei pelkästään työntekijän ammatillisuudesta vaan myös nuoren puolesta. Joskus on ollut sellainen tilanne, että nuoren ja vanhempien välit niin huonot ja kärjistyneet, että he eivät pystyneet keskenään puhumaan mistään. Mutta osastolla olon aikana asiat kääntyivät ja välit korjaantuivat. Tähän työntekijä kertoi, että enemmän vaikutti hetkellinen etäisyys nuoren ja vanhempien välillä. Usein nuorilla on myös luottamuspula viranomaistyötä ja viranomaisia kohtaan. Kun nuori alkaa taas luottamaan viranomaistyöhön ja luodaan uskoa tulevaisuuden näkymistä, tuo sekin onnistumisen olon työntekijälle ja nuorelle. Tiimityön merkitys korostuu kaikissa tilanteissa työssä, on luottamus toisen työntekijän tekemiseen.

LÄHTEET:

Lastensuojelulaki 417/2007. Haettu 7.12.2017 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#L10

Kuva: https://pixabay.com/fi/photos/?q=lapsi&hp=&image_type=&cat=&min_width=&min_height=