Hyviä lähteitä ja videoita

Olen tässä blogitehtävän aikana tutustunut useisiin lastensuojelusta kertoviin lähteisiin, sekä tentteihini kuuluviin kirjoihin. Lastensuojelusta on paljon kirjoitettu sosiaalisessa mediassa ja siitä löytyy myös viranomaisten tekemiltä sivuilta. Niin kuin jo ensimmäisessä tekstissä kirjoitin, lastensuojelu on herkkä puheen aihe ja herättää erilaisia tunteita ihmisissä. Mutta lastensuojelun ytimessä se onkin jokaisen lapsen elämään kuuluva perus asia, hyvä ja turvallinen elämä, johon kuuluu rakkautta, iloa, surua, pettymystä, arkea ja juhlaa. Haluan olla vaikuttamassa siihen, että jokainen lapsi voi ja saa kokea sen.

Listaan tähän lähteitä, joita olen käyttänyt blogissani edellisten tekstieni kohdalla, sekä muita mitä olen katsonut tai lukenut. Aloitan tenttiin luetuista kirjoista.

                                         MONISÄIKEINEN PERHETYÖ

Monisäikeinen perhetyö, Timo Rytkösen ja Leena Rönkkösen kirjoittama kirja perhetyön moninaisuudesta. Kirjassa kerrotaan erilaisista työ- ja ajattelutavoista, joilla voi hahmottaa perhetyötäja perheiden elämää kokonaisvaltaisesti. Kirjassa pyritään antamaan erilaisia välineitä nähdä perhe moniulotteisemmin, eri näkökulmista: miten perhe on historiallisesti kehittynyt, miten perheen kehitystä ja elämäntilannetta voi tutkia niin perheen elämänkaaren avulla, näkemällä perhe systeeminä kuin kulttuurillisena prosessina. Kirjassa on myös käytännön esimerkkejä teorian lisäksi sekä kuvauksia erilaisista tehtävistä ja perhetilanteista.    

Kun työskentelyssä perheen kanssa ei pidetä keskustelussa keskeisimpänä asiana perheen tai ihmisen ongelmaa, voi ihminen nähdä ongelman uusin silmin ja toiselta näkökannalta, mikä voi auttaa toivottomuuden tunteen ylipääsemisessä. Ongelmaa ei ole tarkoitus unohtaa, vaan sitä opitaan katsomaan uusin silmin ja etsitään energiaa sen selvittämiseen myönteisten ja perheen/ihmisen voimavarojen kautta. Voimavaraistavalla työotteella myös luodaan ihmiselle turvallisuuden tunnetta, kun ihminen ymmärtää, että hänellä onkin omasta takaa keinoja ja toimintatapoja tilanteesta selviämiseen, hän tuntee turvallisuuden tunnetta joskus epätoivoiselta tuntuvassakin tilanteessa. Kun näkee että tästä tilanteesta voidaankin selvitä, eikä se tarkoita pelkästään negatiivisia tulevaisuuden kuvia, ihminen jaksaa lähteä työstämään muutosta elämässä eteenpäin. Työntekijä voi auttaa perhettä näkemään toivon ja uskon tulevaisuudesta.

                   ANTAKAA MEILLE MAHDOLLISUUS, johdatus nuorten yhteisökasvatukseen

Antakaa meille mahdollisuus, Kalevi Kaipion kirjoittama kirja yhteisökasvatuksesta. Tämä kirja oli mielestäni todella hyvin ja selkeästi kirjoitettu. Niin hyvin, että en huomannut ajankulua ja luin kirjan yhden illan aikana, ei yhtään puuduttavaa tekstiä. Kaipion tyyli kirjoittaa, veti mukana. Kirjassa Kaipio kirjoittaa yhteisökasvatuksesta, sen periaatteista ja päämääristä. Hän kertoo sitä oman kokemuksensa kautta, kuinka hän oman työyhteisönsä kanssa on ottanut yhteisökasvatuksen käyttään poikakodissa. Kaipio kuvaa yhteisökasvatuksen kehityksen ja siihen kuuluvista siirtymä vaiheista kirjassaan käytännön esimerkkien avulla. Vaikka yhteisökasvatus nykyään onkin lähes jokaisessa kasvatusalan paikassa käytössä, on kirjaan hyvä paneutua ja pysähtyä ajattelemaan mitä se on.

Yhtenä periaatteena kirjan mukaan on avoimuus ja rehellisyys. Yhteisökasvatuksen toimimiseen vaaditaan avointa ja rehellistä tiedon kulkua, ei voida salata joltakin yhteisön jäseneltä asioita, joita toiselle jäsenelle kerrotaan, jos asiat liittyvät koko yhteisöön ja sen toimimiseen. Avoimuuteen ja rehellisyyteen kasvamiseen tarvitaan yhteisön voimakas tuki. Kaipion mukaan, kun yhteisö toimii avoimesti ja rehellisesti, heidän on helppo elää ja olla keskenään. Tässä kohtaa Kaipio kertoo myös, kuinka yhteiskunnassa voidaan nujertaa toinen ihminen kaksinaamaisuudella olemalla sosiaalisesti epäsosiaalinen, ajamalla omia etuja, osoittaakseen paremmuuttaan muille. Yhteisökasvatuksessa ei voi kukaan toimia nujertamalla toista millään keinoin. Olemalla avoin ja rehellinen, ihminen voi oman arvon tuntien kohdata toisen ihmisen kaunaa tuntematta silmästä silmään, kenenkään ei tarvitse ajatella mitä kukin hänestä ajattelee. Kaipion mukaan avoimuuteen ja rehellisyyteen liittyy myös tunteiden ilmaiseminen ja niiden salliminen yhteisössä sekä tunneristiriitojen selvittäminen. Tällöin ihminen oppii tuntemaan myös itseään, miten kokee ja tuntee sekä reagoi missäkin tilanteessa. Yhteisön toiminnan tulee avoimuuden ja rehellisyyden periaattein olla myös sitä ulospäin. Tietoa ei saa käyttää vallanvälineenä, esim. jonkun tiedon salaamista pönkittämällä omaa asemaa. On tärkeää miettiä, miten tieto saadaan kulkemaan kaikille, toiminta tulee organisoida niin että, esim. yhteisöpalaverissa olisi mahdollisuuksien mukaan kaikki mukana. Yhteisökasvatuksen alkuaikoina on tiedon kulkuun kiinnitettävä enemmän huomiota, myöhemmin kun avoimuus on pureutunut yhteisöön, ei siihen enää tarvitse niin paljon kiinnittää huomiota, vaan se toimii automaattisesti. Kaipio kertoo kuitenkin, että avoimuus ei tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi luopua omasta intimiteettisuojasta, vaikka yhteisössä voidaankin käsitellä yksilön vaikeuksia. Terveessä yhteisössä asiat kestävät päivänvalon, niitä ei tarvitse salata tai niissä ei tarvitse piiloutua intimiteettisuojan taakse.

Haluan vielä nostaa tässä kohtaa, Kaipion luottamuksen periaatteen, kuinka sen pohjalta voidaan kasvattaa lapsen/nuoren itsetuntoa ja omaa minäkäsitystä. Lähtökohtaisesti jokaiseen on luotettava. Jos kukaan ei luota ihmiseen, muuttuu hänen käsitys itsestään myös epäluotettavaksi, on annettava mahdollisuus olla luottamuksen arvoinen. Kaipion mukaan luottamuksen osoittaminen ei tarkoita sinisilmäisyyttä, ettei tiedettäisi niitä mahdollisuuksia joissa lapsi/nuori voi pettää. Mutta luottamuksen mahdollisuus on kuitenkin annettava uudestaan ja uudestaan. Jos lapsi/nuori pettää luottamuksen, tulee se käydä läpi ja sen yhteydessä katse suunnataan tulevaisuuteen ja annetaan ymmärrys siitä, että ihmiseen luotetaan edelleen, luotetaan siihen, että hän on kehittyvä ja kasvava yksilö. Kun yhteisössä joku pettää luottamuksen, on se otettava vastaan ihmettelemällä, ei niin että "arvasin tuon, ei ollut yllätys”, vaan joka kerta se on yllätys. Kaipion mukaan luottamuksen periaatetta toteutettaessa riskejä tulee ottaa, eikä niitä pidä pelätä. Tässä on otettava huomioon kuitenkin kokemuksen antama tieto ja taito. Kun ottaa riskin lapsen/nuoren luottamisessa, voi se olla välttämätöntä kasvamisen ja kehityksen kannalta, kun nuori huomaa, että aikuinen luottaa häneen, haluaa hän olla luottamisen arvoinen.

                                         THL, LASTENSUOJELUN KÄSIKIRJA

Olen käyttänyt THL:n sivuja paljon tässä blogissani. Heidän sivuilleen tekemässä lastensuojelun käsikirjassa on hyvin ja selkeästi kuvattu lastensuojelun eri vaiheet sekä tehty taulukot, missä tilanteessa tulee lain puitteissa toimia. Sinne on myös listattu erilaisista palveluista, mitä perhe voi saada ja mitä heille kuuluu. Lastensuojelun käsikirja. 

                                         INHIMILLINEN TEKIJÄ, Lastensuojelu. 

Yle areenassa on inhimillisessä tekijässä hyvä keskustelu lastensuojelusta ennen ja nyt. Siinä nuori Eerika kertoo omasta kokemuksestaan lastensuojelussa, poliisi Simo, joka on myös kokemusasiantuntija  kertoo omista kokemuksistaan ja näkökulmistaan lastensuojelussa sekä historiasta kertoo historiantutkija Pirjo Markkola. Keskustelussa käydään läpi lastensuojelun käyntäntöistä nyt ja ennen sekä kuinka niitä tulisi muuttaa, onko toimittu oikein, esim. eristystoimenpiteissä. Siinä puhutaan myös siitä, minkälaisia ennakkoluuloja ja -käsityksiä laitoslapsesta on. Minut pysäytti Eerikan kertomus siitä, kuinka häntä on pidetty huonona/pahana ja näin piti olla, se oli itsestäänselvyys aikuisille. Mutta jo yksikin kohtaaminen jossakin vaiheessa sijoitusta tai huostaanottoa, voi muuttaa nuoren elämän suunnan. 

Sijoitettuna kasvaneet
Youtubesta löysin myös videoita lastensuojelusta, sieltä paljon löytyy epävirallisia videoita, mutta myös asiallisesti tehtyjä videoita kokemuksista lastensuojelusta. Viivi ja Niina kertovat videolla selviytymiskeinoista ja niistä tekijöistä mitkä ovat auttaneet elämässä eteenpäin. 

"Lapset tykkäs siitä, ja se tykkäs meistä"
Erityisperhetukitoiminnasta pariskunta kertoo omia kokemuksiaan tukiperheenä olemisesta ja kuinka he ovat siihen lähteneet. 


Kuvat haettu 15.12.2017 osoitteesta https://pixabay.com/fi/photos/?hp=&image_type=&cat=&min_width=&min_height=&q=nuori&order=popular